Sanotaan se suoraan: viikingit eivät juurikaan käyttäneet korvakoruja. Se on yksi harvoista koruista, joka puuttuu lähes täysin skandinaavisista kaivauksista – ja tämä puute kertoo oman tarinansa.
Mualta tullut koru
Skandinaavit koristelivat mielellään kaulaansa, käsivarsiaan ja vaatteitaan – soljet, kaulakorut, rannekorut – mutta hyvin harvoin korviaan. Muutamat löydetyt korvakorut, erityisesti Birkan suurelta kauppapaikalta, ovat alkuperältään ulkomaisia: ne saapuivat idän reittejä pitkin, slaavilaisesta, bysanttilaisesta ja islamilaisesta maailmasta, joiden kanssa Rus-viikingit kävivät vilkasta kauppaa – samoja reittejä pitkin, jotka toivat Skandinaviaan satoja tuhansia hopeadirhameja.
Mistä ”viikinkikorvakoru” sitten tulee?
Suurelta osin meiltä. Viikinkivaikutteinen korvakoru on nykyaikainen luomus: se soveltaa korvakoruun pohjoismaisen taiteen aitoja aiheita – punottuja solmuja, sudenpäitä, riimuja, elämänpuuta. Historiallisesti se ei ole ”sitä, mitä viikingit käyttivät”; kulttuurisesti se on kuitenkin oikeutettu tapa jatkaa heidän koristeluperinnettään.
Kerromme tämän mieluummin suoraan kuin keksimme uutta perinnettä. Meidän viikinkikorvakorumme kantavat tätä statusta: aitoja pohjoismaisia aiheita korussa, jonka viikinkiaika varasi pikemminkin kaulalle ja käsivarsille – tutustu myös kaulakoruihimme.
