Viikinkikilpi kätkee sisäänsä paradoksin: se oli soturin välttämättömin varuste, mutta samalla kertakäyttöisin. Ohut, kevyt ja tehty ottamaan iskuja vastaan ja murtumaan, se suojasi uhrautumalla.
Pehmeää puuta – ja se on tarkoituksellista
Löydetyt pyöreät kilvet – erityisesti Norjan Gokstadin laivasta löytyneet 64 kappaletta – on valmistettu ohuista lehmus- tai lepolaudoista. Niitä on tuskin vahvistettu, ja keskellä on umbo eli rautainen kupu, joka suojaa kättä. Tällainen kilpi ei pysäytä iskuja: se «syö» ne, halkeaa ja lukitsee vihollisen miekan tai kirveen ratkaisevaksi hetkeksi. Yhdessä taistelussa saatettiin käyttää useita kilpiä.
Värit, melkein kuin vaakuna
Gokstadin kilvet oli maalattu mustan ja keltaisen vuorotellen, ja ne oli kiinnitetty laivan laidoille. Väri ei ollut sattumanvarainen koriste: se tunnisti, yhdisti ja teki vaikutuksen. Tässä ollaan kaukana siitä, mitä keskiajalla alettiin kutsua heraldiikaksi.
Entä naiset taistelussa?
Kysymys puhuttaa arkeologeja. Birkan hauta Bj 581, jota pidettiin pitkään eliittisoturin hautana, paljastui vuonna 2017 DNA-analyysin perusteella naisen haudaksi. Keskustelu hänen tarkasta roolistaan jatkuu – mutta pohjoismainen soturinainen ei ole enää vain saagojen asia.
Meidän Viikinkikilpi-mallimme noudattavat pyöreää muotoa ja keskellä olevaa kupua.
