Blót: Viikinkien pyhät riitit jumalten kunnioittamiseksi
Viikingit, nuo pelottavat skandinaaviset soturit, elivät rikasta ja monimutkaista henkistä elämää. Yksi heidän uskontonsa kiehtovimmista piirteistä oli “Blót”, pohjoismaisille jumaluuksille omistettu pyhä seremonia.
Blótin alkuperä ja merkitys
Termi Blót juontaa juurensa muinaisnorjalaiseen verbiin *blóta*, joka tarkoittaa « uhrata, palvoa ». Samankaltaisia muotoja tavataan gootin ja muinaisenglannin kielissä (*blōtan*) sekä muinaisyläsaksassa (*bluozan* tai *blōzan*). Nämä termit juontavat juurensa kantagermaaniseen substantiiviin *blōtą*, joka tarkoittaa « uhrata » tai « palvoa ».
Tähän liittyen oli olemassa vahva kantagermaaninen verbi *blōtaną*, joka tarkoitti myös « tarjota, palvoa ». Sana *blót* esiintyy myös muinaisnorjassa muodossa *blót-hús*, joka tarkoittaa « kulttitaloa », ja muinaisyläsaksassa muodossa *bluoz-hūz*, joka tarkoittaa « temppeliä ».
Toisella nominatiivisuffiksilla sama juuri esiintyy kantagermaanisessa nimessä *blōstrą*, joka tarkoittaa « uhria » (vrt. gootin *blostr* sanassa *guþ-blostreis*, joka tarkoittaa « Jumalan palvojaa », ja muinaisyläsaksan *bluostar*, joka tarkoittaa « uhria »).
Blót-uhri
**Blót-uhri** tarkoitti yleensä eläinten, erityisesti sikojen ja hevosten, uhraamista. Liha kypsennettiin sen jälkeen suurissa maauuneissa kuumennetuilla kivillä, sekä asumusten sisä- että ulkopuolella. Verta, jonka uskottiin sisältävän erityisiä voimia, pirskotettiin jumalpatsaille, seinille ja osallistujille.
Blót oli pyhä hetki, jolloin ihmiset kokoontuivat höyryävien patojen äärelle syömään «yhdessä» jumalten ja haltioiden kanssa. Juoma kiersi vieraiden keskuudessa ja se siunattiin. Yleensä juotiin olutta tai simaa, mutta aatelisten keskuudessa se saattoi olla tuontiviiniä.
Muinainen rukous oli til árs ok friðar, «hyvän vuoden ja rauhan puolesta». He rukoilivat hedelmällisyyttä, hyvää terveyttä, vauraata elämää, rauhaa ja sopusointua ihmisten ja jumalten välille.
Milloin blót-uhrijuhlia vietettiin?
**Syysblót** pidettiin lokakuun puolivälissä, kun taas suuri talvipäivänseisauksen blót eli joulu (Yule) vietettiin joulukuussa. Pimeä talvi oli skandinaaveille erittäin vaikeaa aikaa, ja he katsoivat, että erityisiä toimia oli tehtävä luonnon auttamiseksi tämän kriittisen ajanjakson yli.
Freyr oli tärkein jumaluus näiden blót-juhlien aikana, ja ”joulukinkku” (pakana-aikana Freyrin kunniaksi uhrattu sika) on edelleen tärkeä ja hyvin säilynyt perinne Skandinaviassa. *Kesäblót* pidettiin huhtikuussa, kevätpäiväntasauksena, Odinin kunniaksi.
Oli tapana juoda voiton ja sodan malja, blót, joka vietettiin ennen kuin viikingit lähtivät tutkimusmatkalle tai sotaan.
Nykyaikaiset perinteet
Nykyään jokaisena Yulen aikana skandinaavit syövät perinteisesti puuroa ja koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Monissa kodeissa tarjoillaan jopa ylimääräinen annos kaurapuuroa, joka viedään ulos (päälle laitetaan voinokare tai pala silavaa), jotta se voidaan jakaa kodin suojelijan, **tomten** tai **nissen**, kanssa, joka on eräänlainen **tonttu tai menninkäinen**.
Ennen uskottiin, että jos hänelle ei annettaisi tätä uhrilahjaa, hän lähtisi talosta, mikä johtaisi perikatoon.
Harjoittivatko viikingit ihmisuhreja?
Kysymys siitä, harjoittivatko pohjoismaalaiset **ihmisuhreja**, on ollut pitkään väittelyn aiheena. Esimerkiksi pohditaan syitä siihen, miksi iäkäs nainen haudattiin Osebergin hautaan ja miten tulkita Ibn Fadlanin kertomusta orjattaren murhasta.
Kuitenkin monia jälkiä tällaisista uhrauksista on löydetty, mikä tekee tämän tyyppisestä käytännöstä esikristillisellä ajalla todennäköistä, ellei jopa yleistä. Esimerkiksi tästä mainitaan useissa kirjallisissa lähteissä, aivan kuten Gotlannin kuvakivien kuvia voidaan tulkita ihmisuhreina.
Suoalueilta löydetyt lukuisat ruumiit ja roomalaista rautakautta edeltävät sotavankien uhrausten jäljet osoittavat, että rituaalinen murha yhdessä tai toisessa muodossa ei ollut harvinaista Pohjois-Euroopassa ennen viikinkiaikaa. Lisäksi joitakin viikinkiajan jäänteitä voidaan tulkita ihmisuhrien jäännöksiksi.
Kirjalliset lähteet osoittavat, että komentaja saattoi omistaa vihollissoturit Odinille keihään avulla. Tällä tavoin sota oli ritualisoitua ja pyhitettyä, ja voitetut sekä surmatut vastustajat toimivat uhreina.
Yleisesti ottaen väkivalta oli osa jokapäiväistä elämää viikinkiajalla ja sitä ennen, ja se sai siten luonnollisen uskonnollisen merkityksen, kuten muutkin elämän osa-alueet.
Ihmisuhreja tapahtui todennäköisesti viikinkiajalla, mutta ei ole todisteita siitä, että se olisi ollut osa tavanomaisia julkisia rituaaleja. Se oli pikemminkin jotain, mitä tapahtui ainoastaan sodan ja kriisitilanteiden yhteydessä.
Johtopäätös
Viikinkien pyhät riitit, erityisesti Blót, ovat kiehtova todistus heidän omistautumisestaan ja vuorovaikutuksestaan jumaluuden kanssa. Nämä seremoniat, olivatpa ne yksinkertaisia tai monimutkaisia, osoittavat kuinka syvälle hengellisyys oli juurtunut näiden koskettavien skandinaavisten sotureiden jokapäiväiseen elämään.
Jos haluat oppia lisää viikingeistä ja heidän rikkaasta perinnöstään, tutustu rohkeasti muihin blogimme artikkeleihin ja vieraile verkkokaupassamme löytääksesi viikinkikulttuurin inspiroimia tuotteitamme: Vieraile kaupassamme.
