Yhdessä Grímnismál-runon säkeistössä, joka on osa Eddaa, Odin tekee yllättävän tunnustuksen: Valhallassa hän ei syö mitään. Viini riittää hänelle. Koko ruoka-annoksensa hän antaa kahdelle sudelleen, Gerille ja Frekille.
Kaksi nimeä, sama nälkä
Geri ja Freki tarkoittavat suunnilleen samaa: “ahne”, “syömäri”. Ne eivät ole lemmikkejä, vaan sodan ja viisauden jumalan pysyviä kumppaneita. Siinä missä hänen korppinsa edustavat katsetta ja ajatusta, sudet ilmentävät villiä, saalistavaa puolta, jonka Odin pitää rinnallaan sen sijaan, että kieltäisi sen.
Susi, ystävä ja vihollinen
Tässä on pohjoismainen hienovaraisuus: sama eläin voi olla siunaus ja uhka. Odinin sudet kulkevat hänen jaloissaan; mutta toinen susi, Fenrir, on määrätty syömään Odin itse Ragnarökissa. Skandinaavit eivät luokitelleet sutta “hyvän” tai “pahan” puolelle: he tekivät siitä voiman, pelottavan ja kiehtovan, riippuen siitä, mitä puolta se palveli.
Suden kantaminen
Siksi susi on yksi pohjoismaisten korujen vahvimmista aiheista: se ei kerro lempeydestä, vaan omaksutusta voimasta. Geri ja Freki ovat sen uskollinen versio – voima viisaan palveluksessa.
Meidän susi-korut-valikoimamme hyödyntää tätä aihetta.
