Lohikäärme Fafnir | Uskomattoman muodonmuutoksen tarina
Skandinaavinen mytologia on täynnä taruja ja fantasiaa, jotka kietoutuvat toisiinsa. Olivatpa ne opettavaisia tai sankarillisia, niitä yhdistää fantastinen ja ainutlaatuinen luonne. Lohikäärme Fafnirin tarina on tästä täydellinen esimerkki.
Sen uskomaton luonne tekee siitä vain entistä kiinnostavamman! Mistä lohikäärme Fafnir on peräisin? Mikä tarina tämän erikoisen olennon takana piilee? Kerromme kaiken tässä artikkelissa.
Lohikäärme Fafnirin alkuperä ja historia
Vaikka Fafnir kuvataan useimmiten lohikäärmeenä, se ei ole aina ollut tässä muodossa. Sen moraalintäyteinen historia kertoo sen muodonmuutoksesta ja kuvailee siihen johtaneet olosuhteet. Otetaan yhdessä selvää, mistä tämä legenda on peräisin, ja analysoidaan tapahtumasarja, joka johti tähän erikoiseen metamorfoosiin.
Fafnir Sigurdin tarustossa
Lohikäärme Fafnirin tarina on skandinaaveille hyvin tuttu. Sukupolvelta toiselle kerrottuna se löytyy useimmista historiallisista lähdeteoksista. Ensimmäiset maininnat tästä myytistä löytyvät Sigurdin taruston runoista.
Lukuisat teokset on omistettu tälle ovelalle viikinkisankarille, seuraten hänen kehitystään ja kerraten hänen ihmeellisiä seikkailujaan ajan saatossa. Runo-Eddassa on kokonainen runo omistettu Fafnirille: Reginsmál.
Tämä on ensimmäinen viittaus, jonka tästä kertomuksesta löydämme. Tässä Sigurdin kasvatti-isä kertoo hänelle Fafnirin kirouksesta ja onnettomuudesta, joka kohtasi häntä isänsä aarteen vuoksi.
Se esiintyy myös kahdessa muussa historiallisessa lähteessä: Völsunga-saagassa ja välttämättömässä Snorrin Eddassa, jonka Skáldskaparmál-osio on kokonaan omistettu tälle aiheelle.
Fafnirin isän kirottu aarre
Alun perin Fafnir oli vain tavallinen kääpiö, joka eli kahden veljensä, Òtrin ja Reginin, sekä isänsä Hreidmarin kanssa. Kerrotaan, että hän oli hyväsydäminen ja yli-inhimillisen voimakas olento, minkä vuoksi hänet nimettiin heidän kotinsa suojelijaksi. Regin puolestaan oli seppä, joka takoi kultaa ja jalokiviä, kun taas Òtr oli taitava metsästäjä, joka huolehti heidän ravinnostaan.
Eräänä päivänä kolme viikinkijumalaa vaelsi tietämättöminä heidän kotinsa läheisyydessä. Kyseessä olivat Odin, Loki ja Hœnir, kolme skandinaavisen jumaltaruston tunnettua hahmoa.
Vesiputouksen lähellä Loki, ilkikurisuuden jumala, metsästi saukkoa. Kun he pakenivat kääpiöperheen luo, kauhu valtasi joukon, kun he huomasivat, että kyseessä oli todellisuudessa Òtrin eloton ruumis. Hän oli tottunut metsästämään kaloja saukkona, mutta kohtasi traagisen lopun intohimonsa vuoksi.
Poikansa kuolemasta raivostunut Hreidmar sitoi kolme viikinkijumalaa ja vaati heiltä lunnaita vapauttaakseen heidät. Hän määräsi syyllisen Lokin tuomaan määrän kultaa, muuten hän pitäisi Odinin ja Hœnirin panttivankeina.
Ilkikurisuuden jumala takavarikoi toisen kääpiön, Andvarin, omaisuuden. Varastettujen arvotavaroiden joukossa oli rengas, johon kääpiö oli kiintynyt, mutta jota ovela jumala kieltäytyi palauttamasta. Omaisuudestaan riistetty Andvari langetti kirouksen kadotetun aarteen ylle. Hän määräsi, että jokainen, joka aarteen omistaa, kohtaisi kuoleman.
Vaikka Hreidmar oli tietoinen kohtalostaan, hän hyväksyi ehdot ja vapautti jumalat. Kirous lankesi lopulta Fafniriin ja hänen perheeseensä, ja tämän valinnan seuraukset tuntuivat kuin dominovaikutuksena.
Kääpiö Andvarin kullan kirous
Saatuaan kullan haltuunsa, kääpiöperheen isä Hreidmar kieltäytyi jakamasta sitä poikiensa kanssa. Tästä raivostuneina he järjestivät hänen kuolemansa, tehden hänestä kirouksen ensimmäisen uhrin.
Mutta tarina jatkuu, kun Fafnir, vastikään hankkimansa rikkauden sokaisemana, vastusti veljeään Reginiä, kun tämä vaati osuuttaan. Hän uhkasi tappaa tämän ja karkotti hänet kauas kotoaan.
Tässä kohtaa veljesten kohtalot erkanevat:
- Fafnir puolestaan suuntasi Gnitaheidille. Hän muuttui käärmeeksi tai tulta syökseväksi lohikäärmeeksi, legendasta riippuen, ja omistautui täysin aarteen vartioimiseen.
- Regin puolestaan ryhtyi Tanskan kuninkaan sepäksi, mutta ei unohtanut kultaa, joka lipui hänen sormiensa välistä. Hän valmisteli varjoissa suunnitelmaa sen takaisin saamiseksi ja rikkauksista nauttimiseksi.
Fafnirin tuho
Kuninkaallisessa palatsissa Reginin tehtävänä oli huolehtia Sigurdista, legendaarisesta viikinkisankarista. Hän on siis se kasvatti-isä, jonka tapaamme tarinan alussa. Vuosien ajan hän toisti tälle Fafnirin legendaa ja yllytti tätä palauttamaan kullan, jonka tämä oli anastanut.
Tultuaan täysi-ikäiseksi hän sitoutui surmaamaan Fafnirin ja suorittamaan isänsä hänelle antaman tehtävän. Tätä varten seppä takoi hänelle erityisen miekan, joka auttaisi häntä tehtävässä: Gram-miekan. Saavuttuaan luolan suulle hän kaivoi maahan useita kuoppia:
- Sigurd käyttäisi yhtä niistä piiloutumiseen, kuten Regin oli määrännyt,
- Muut palvelisivat olennon veren keräämiseen, neuvon hän sai itse Odinilta, joka ilmestyi hänelle vanhan viisaan miehen hahmossa.
Näin hän voitti ja päätti Fafnirin päivät. Siten hän sai lisänimen Sigurd Fafnisbani.
Ennen kuin lohikäärme menehtyi vammoihinsa, se kertoi hänelle kauheasta kirouksesta, joka oli koitunut sen kohtaloksi, ja varoitti häntä kullasta ja renkaasta, jotka olivat nyt hänen hallussaan. Kaikki nämä tapahtumat on yksityiskohtaisesti kuvattu Völsunga-saagassa sekä Snorrin Eddan yhdessä runossa, Fafismalissa.
Loputon onnettomuuden kierre
Palattuaan kasvatti-isänsä luo, hän pyysi Sigurdia valmistamaan pedon sydämen, jotta hän voisi syödä sen. Maistettuaan muutaman tipan sen verta, Sigurd sai poikkeuksellisia voimia. Hän pystyi muun muassa ymmärtämään lintujen kieltä. Siten ne varoittivat häntä Reginistä, joka halusi hänen kuolevan saadakseen aarteen itselleen.
Raivostuneena hän tappoi Fafnirin veljen ja söi itse lohikäärmeen sydämen. Hän otti haltuunsa kääpiö Andvarin aarteen ja luuli vihdoin olevansa vahvoilla. Valitettavasti kirous ei säästänyt viikinkisankariakaan.
Se vaihtoi omistajaa, kun Högni ja Gunnar, kaksi soturia, tappoivat Sigurdin. Tästä tarinasta on mainintoja Sigurdin taruston viimeisissä runoissa. Paha kirous ei kuitenkaan päättynyt tähän, ja sanotaan, että sen vaikutus jatkuu aikojen loppuun asti.
Viikinkimyytin Fafnir analyysi
Fafnirin legenda ja historia eivät ole koskaan olleet vain yksinkertainen skandinaavinen satu. Todellisuudessa se on varoitus viikingeille, joka varoittaa ahneuden tuhoisasta voimasta.
Tämä myytti toimii moraalisena opetuksena ja on täydellinen esimerkki viikinkien kansanperinteeseen sisältyvistä opetuksista. Se opettaa sukupolville skandinaaveja vaaroista, joita hallitsematon tunne voi aiheuttaa. Se on viimeinen muistutus ahneuden kaoottisesta voimasta, joka voi mädättää sukupolvia isästä poikaan ja levitä kuin rutto.
Fafnirin legenda toimii myös muistutuksena viikinkikuninkaille ja aatelisille. Koska heidät tunnettiin valloittajina ja aarteenryöstäjinä, kerättyjä rikkauksia ei tullut vain haalia. Päinvastoin, niiden tuli ennen kaikkea palvella skandinaavisen yhteisön ja viikinkisivilisaation hyvinvointia.
Fafnir ja Taru sormusten herrasta
Jos Fafnirin historia ja legenda tuntuvat niin tutuilta, siihen on syynsä. Todellisuudessa se on inspiraation lähde yhdelle suurimmista kirjallisista teoksista. Kyllä, arvasit oikein, kyseessä on J. R. R. Tolkienin mestariteos Taru sormusten herrasta.
Tämän saagan suuret fanit, olipa kyseessä kirjallinen tai elokuvallinen tulkinta, tietävät jo tämän yllättävän faktan. Mutta vähemmän perehtyneille paljastamme yllättävät piilotetut yhtäläisyydet:
- Bilbo tai Turin, kaksi saagan päähenkilöä, saavat suoran inspiraationsa legendaarisesta viikinkisankarista Sigurdista;
- Lohikäärme Smaugin tarina on suurimmaksi osaksi peräisin Fafnirin tarinasta;
- Bilbon ja Smaugin välinen dialogi on suurelta osin lainattu Sigurdin ja Fafnirin välisestä keskustelusta;
- Jopa Smaugin kuolema tapahtuu samalla tavalla kuin Fafnirin, sankarilla on vatsa lävistettynä.
Kuten huomaat, yksi aikamme suurimmista eepoksista ja kirjallisista teoksista ammentaa suoraan inspiraationsa viikinkimytologiasta. Vielä kiehtovampaa on, että juuri Fafnirin legenda inspiroi tämän tarinan tärkeimpiä tapahtumia!
Lohikäärme Fafnirin esiintyminen nykykulttuurissa
Ahneuden ja julmuuden symbolina Fafnir on terrorisoinut monia päähenkilöitä eri kirjallisissa ja elokuvallisissa teoksissa. Taru sormusten herrasta -teoksen lisäksi Fafnir on populaarikulttuurissa laajasti käytetty symboli.
Se löytyy esimerkiksi päähenkilönä Melvin Burgessin oopperateoksesta «Der Ring des Nibelungen», sarjakuvista Marvel tai jopa Smurffi-sarjakuvista.
