Pohjoismainen mytologia | Pohjoismaisten jumalten myyttien ja legendojen alkuperä!
Pohjoismainen ja skandinaavinen mytologia, vaikka se on vähemmän tunnettu kuin kreikkalaisten tai roomalaisten mytologia, on nykyään yksi populaarikulttuurin suurimmista inspiraation lähteistä. Nykyaikaisia sovituksia, jotka ammentavat siitä käsikirjoituksensa, on lukemattomia!
Olipa kyseessä Marvelin upea maailmankaikkeus tai Vikings-sarjan kylmä ja verinen maailma, skandinaavinen mytologia lumoaa. Se kiehtoo yhtä lailla jumaltensa tarinoilla ja ainutlaatuisella symboliikallaan kuin roolillaan, joka sillä oli Euroopan suurimman sivilisaation: viikinkien synnyssä!
Valmistaudu löytämään tästä artikkelista pohjoismaisen mytologian rikkaus. Paljastamme skandinaavisen kansanperinteen alkuperän, sen symbolien merkityksen ja sen, kuinka nämä uskomukset muokkasivat viikinkien sivilisaatiota!
Pohjoismainen mytologia: skandinaavisten legendojen synty!
Viikinkiaika (vuosien 790 ja 1100 jKr. välillä) on ajanjakso, jolloin pohjoismainen mytologia levisi ympäri Eurooppaa. Juuri ennen kuin kristinuskon ja kirkon vaikutusvalta otti vallan tästä sivilisaatiosta, viikinkien kansanperinne oli skandinaavisen kansan suuruuden salaisuus.
Se, minkä tunnemme nykyään nimellä “Pohjoismainen mytologia“, ei ole vain kokoelma tarinoita ja myyttejä, joiden aiheena ovat kiehtovat jumalat ja fantastiset olennot. Tämä mytologia on samanaikaisesti filosofia, oppi, mutta ennen kaikkea uskonto, joka antoi merkityksen viikinkien elämälle.
Skandinaavinen sivilisaatio oli läheisesti sidoksissa pohjoismaisiin maisemiin, niiden ympäristöön sekä karuun ja armottomaan ilmastoon, jossa he elivät. Ne olivat tämän pakanallisen uskonnon myyttien suurin inspiraation lähde.
Tästä huolimatta viikingit ovat edelleen yksi nykyajan vähiten ymmärretyistä kansoista. Tämä johtuu suurelta osin kirkon suorittamasta heidän kulttuurinsa demonisoinnista keskiajalla.
Viime vuosina on kuitenkin koettu valtava kiinnostuksen kasvu skandinaavista kansanperinnettä kohtaan populaarikulttuurissa. Yllättyisit siitä, kuinka monia teoksia pohjoismainen mytologia inspiroi, joitakin sellaisia, joita et olisi ikinä edes epäillyt!
Pohjoismaisen mytologian alkuperä: Runo-Edda
Skandinaavit olivat pitkään suullinen yhteiskunta. He välittivät legendojaan, myyttejään ja tapojaan pääasiassa runojen ja suullisten laulujen muodossa. Tämä tekee pohjoismaisen mytologian ymmärtämisestä niin monimutkaista. Todellisuudessa se, mitä nykyään tiedämme viikinkien legendoista, on vain narratiivisen ja historiallisen jäävuoren huippu.
Mielenkiintoisin esikristillinen skandinaavisen mytologian lähde on Runo-Edda. Se on kokoelma muinaisnorjaksi kirjoitettuja runoja 1200-luvulta, jotka on koottu yhteen teokseen: Codex Regius. Ne kertovat tapahtumista, jotka kattavat koko viikinkiajan.
Runo-Eddan runoilla ei ole tarkkoja kirjoittajia. Niiden uskotaan olevan laulujen ja skaldien eli « skald » -runoilijoiden jäljennöksiä. Skald tarkoittaa muinaisnorjaksi « runollista ääntä ». Alkuperäiset tekijät olivat skandinaavisia lyyrisiä runoilijoita.
Lisäksi Codex Regius sisältää vain osan näistä runoista (yhteensä 31), jotka on jaettu kahteen kategoriaan: mytologisiin ja eeppisiin. Tästä huolimatta monet muut runot luokitellaan Runo-Eddaan, vaikka ne eivät siinä esiinnykään.
Pohjoismaisen mytologian otteet, joita Runo-Edda sisältää, ovat:
- Völuspá : kyseessä on näkijän eli völvan ennustus. Hän kertoo jumala Odinille koko viikinkien maailmankaikkeuden historian, sen luomisesta Ragnarökiin asti, kiinnittäen huomiota jopa sen uudestisyntymiseen. Tässä kertomuksessa hän paljastaa tälle lukuisia ennustuksia, jotka toteutuvat myöhemmin;
- Lokasenna : tämä runo kertoo Lokin ja muiden aasajumalten välisestä kiistasta. Se on vaikuttava runo, sillä se käsittelee sitä kilpailua, joka johtaa jumala Lokin vangitsemiseen ja Ragnarökin alkamiseen;
- Hávamál : jonka nimi tarkoittaa Korkeimman sanoja tai neuvoja. Nämä ovat jumala Odinin hyväntahtoisia sanoja viikingeille, jotka on kirjattu ylös pitkään 165 säkeistön runoon. Hän antaa uskovaisilleen lukuisia neuvoja siitä, miten elää ja selviytyä vihamielisimmissäkin ympäristöissä.
Mitä tulee eeppisiin runoihin, ne kertovat 19 viikinkisankarin historiasta ja heidän urotöistään.
Muut pohjoismaisen mytologian historialliset lähteet
Useita vuosia Runo-Eddan jälkeen, tarkemmin sanottuna keskiajalla, kaksi muuta pohjoismaisen mytologian lähdettä kirjoitettiin:
- Proosa-Edda, kirjoittajana suuri Snorri Sturluson : se on pohjoismaisen ja skandinaavisen kirjallisuuden suurin mestariteos. Suuren historioitsija Snorrin 1200-luvulla kirjoittama teos järjesti runot uudelleen, jotta pohjoismaisen mytologian kulku ja kronologia esitettäisiin paremmin;
- Saxo Grammaticuksen Gesta Danorum : tämä kirja jäljittää Tanskan kuningaskunnan ja sen legendaaristen kuninkaiden historiaa, erityisesti Ragnar Lodbrokin tarinaa. Kristinusko vaikutti siihen laajasti. Se on silti edelleen luotettava viikinkimytologian lähde. Se kuvailee tarkasti viikinkijumalien kohtaloa, joiden legendojen mukaan uskotaan muuttuneen ihmiskuninkaiksi.
Pääasiassa näiden kahden lähteen ansiosta pohjoismainen mytologia nousi uudelleen esiin 1700-luvulla. Tämä sama kiehtovuus oli alkuperänä ensimmäisille historiallisille tutkimuksille skandinaavisesta ja viikinkisivilisaatiosta.
Historioitsijat neuvovat kuitenkin aina säilyttämään kriittisen katseen näissä kirjoissa kerrottuihin myytteihin ja legendoihin, erityisesti niiden kirjoitusajankohdan kristillisen kontekstin vuoksi.
Tietysti on olemassa lukuisia muita lähteitä pohjoismaisesta mytologiasta, mutta niillä on usein ollut vähäinen rooli historioitsijoiden kannalta. Mainittakoon: Hauksbók, Landnámabók ja Völsunga saga.
Toisin kuin edellä mainitut, ei-germaanisia lähteitä pidetään arvokkaana tietolähteenä viikinkisivilisaatiosta ja kansanperinteestä. Historioitsijat viittaavat tärkeimpiin niistä:
-
Germania
, kirjoittajana suuri historioitsija Tacitus: vuonna 98 kirjoitettu teos jäljittää viikinkien esi-isien, germaanisten kansojen, alkuperää; - Gallian sota, jonka on kirjoittanut Julius Caesar: tämä kirja kertoo kuningas Caesarin urotöistä ja voitoista. Hän mainitsee siinä pohjoismaisten kansojen elämäntavan sekä heidän horjumattoman rohkeutensa taistelussa.
Viikinkimaailman alku
Runo-Eddan mukaan skandinaavinen maailmankaikkeus oli alussa vain valtava loputon tyhjyys: Ginnungagap. Sitä reunusti kaksi alkuperäistä valtakuntaa molemmin puolin:
- Pohjoisessa on Niflheim, eloton maailma, jota hallitsevat jää ja kylmyys. Tästä valtakunnasta kumpuaa kolme jäistä jokea: Élivágar;
- Eteläpuolella on toinen, ensimmäiselle vastakkainen valtakunta, Muspellheim, joka koostuu lämmöstä, tulesta ja valosta.
Völuspán, pohjoismaisen mytologian erehtymättömän lähteen, ansiosta opimme, miten skandinaavinen maailmankaikkeus sai alkunsa. Élivágar-joet virtaavat vähitellen kohti Ginnungagapin keskustaa ja kohtaavat lopulta Muspellheimin lämmön, joka saa ne sulamaan vesipisaroiksi.
Tästä vedestä syntyy pohjoismaisen maailmankaikkeuden ensimmäinen olento: “Ymir”, alkuperäinen jättiläinen. Pian sen jälkeen kylmyyden ja näiden vastakkaisten maailmojen lämmön kohtaamisesta syntynyt höyry synnyttää jättiläislehmän: Audhumla. “Ravitseva” lehmä, josta kumpuaa neljä maitovirtaa ruokkimaan Ymiriä.
Ymir synnyttää kauhistuttavien jättiläisten eli Jötunnien suvun, jotka ovat jumalten vihollisia. Lehmä Audhumla puolestaan luo “Burin”, Odin-jumalan isoisän, nuolemalla Niflheimin jäälohkaretta.
Tämä merkitsee pohjoismaisen mytologian alkua. Völuspáa lukiessamme löydämme jumalten ja jättiläisten alkuperän sekä syyn heidän välillään aikojen loppuun asti vallitsevaan vihanpitoon.
Pohjoismainen mytologia on ehtymätön inspiraation lähde, joka on luonut pohjan lukuisille kirjallisille ja elokuvallisille teoksille, kuten Marvelin “Thor”-sarjakuvalle, menestyssarja Vikingsille, mutta myös useille japanilaisille mangoille!
Se saattaa yllättää monet, mutta tämä sama legenda on inspiroinut maailmanlaajuisen menestyksen saavuttanutta japanilaista mangaa “Shingeki no Kyojin tai Hyökkäys titaaneihin“. Tarina sijoittuu maailmaan, jossa jättiläiset eli titaanit edustavat todellista tuhovoimaa. Tämän Jötunn-viittauksen lisäksi myöhemmin paljastuu, että kaikki jättiläiset ovat peräisin alkuperäisestä titaanista “Ymiristä”.
Hof, pohjoismaisten jumalten pantheon
Pohjoismaisessa mytologiassa jumalat jakautuvat kahteen klaaniin. Aasat tai Æsir ovat sotureita ja 9 maailman suvereeneja valtiaita, joiden johtaja ei ole kukaan muu kuin Odin. Vaanit tai Vanir ovat pääasiassa hedelmällisyyteen liittyviä jumalia, joilla on ennustajankykyjä.
On olemassa myös muita jumaluuksia, jotka eivät kuulu näihin kahteen perheeseen ja joilla on perustavanlaatuinen rooli viikinkikulttuurissa.
Tärkeimmät aasajumalat
Asgårdissa istuvat aasat ovat skandinaavisen mytologian tärkeimpiä jumaluuksia. Heidän johdossaan jumala Odin ohjaa jumalten pantheonia ja tekee siitä hyväntahtoisen voiman, joka pitää huolta ihmisistä ja suojelee heitä jättiläisten kaikkialla läsnä olevalta uhalta.
Odin, alkuperäinen viikinkijumala
Jumala Odin on skandinaavisen mytologian ylin jumaluus. Hänellä on monia nimiä, mutta hänet tunnetaan parhaiten nimellä « Alfödrt », joka tarkoittaa: kaikkien jumalten isä ja ihmisten luoja. Hänen viisauden ja vallan jano teki hänestä 9 maailman valtiaan ja universumin loistokkaimman soturin.
Frigg, taivaiden kuningatar
Jumala Odinin vaimo sekä jumalten ja Asgårdin valtakunnan kuningatar. Hänellä on ennustamiskykyjä, ja hän on ainoa olento Odinin lisäksi, jolla on lupa istua Hlidskjálf-valtaistuimella. Hän voi siten nähdä kaiken, mitä yhdeksässä maailmassa tapahtuu.
Thor, jättiläisten tuhoaja
Odinin poika, hän on salaman ja ukkosen jumala. Mjölnir-vasarallaan aseistettuna hän on jättiläisten suurin vihollinen, sillä hän hallitsee kaikkia elementtejä ja häntä luonnehtii mittaamaton voima. Monet pitävät häntä kaikkein voimakkaimpana viikinkijumalana.
Baldr, Odinin lempipoika
Rakkauden ja valon jumala, hän on kaikkien rakastama aasajumala, jonka kuoleman Völuspá on ennustanut. Kun Baldr alkaa nähdä synkkiä unia kuolemastaan, hänen äitinsä Frigg päättää olla antamatta hänen kuolla. Hän vannottaa kaiken olemassa olevan olemaan vahingoittamatta häntä koskaan, mistelinoksaa lukuun ottamatta. Tällä valitettavalla unohduksella oli myöhemmin kohtalokkaita seurauksia.
Loki, kaaoksen jumala
Jumala Loki on juonittelun ja ilkivallan mestari. Hän on skandinaavisessa mytologiassa kaikkialla läsnä oleva hahmo, joka osoittautui arvokkaaksi avuksi aasajumalille pahimmissa tilanteissa. Hänen petollisuutensa tulee johtamaan jumala Baldrin kuolemaan, mikä johtaa hänen karkottamiseensa aasojen valtakunnasta. Hänet vangitaan luolaan Ragnarökiin asti.
Sigyn, Lokin uskollinen vaimo
Lokin vaimo ja hänen kahden lapsensa äiti, tämä jumalatar pysyy hänelle uskollisena kaikesta huolimatta. Huolimatta miehensä anteeksiantamattomasta rikoksesta ja rangaistuksesta, jonka aasajumalat hänelle määräävät, hän pysyy hänen rinnallaan pahimmissakin tilanteissa.
Kun aasat kahlitsevat Lokin luolaan, hänen yläpuolelleen asetetaan käärme. Se antaa myrkyn valua Lokin kasvoille. Sigyn, joka ei kestä miehensä kärsimystä, päättää kerätä tämän myrkyn astiaan, ja tekee niin aikojen loppuun asti.
Heimdall, Ragnarökin sanansaattaja
Heimdall on skandinaavisen mytologian merkittävä jumala. Hänen nimensä tarkoittaa muinaisnorjaksi valkoista tai loistavaa jumalaa. Hänellä on raskas tehtävä vartioida Bifröstiä, sateenkaaresta tehtyä siltaa, joka yhdistää jumalten maailman « Asgårdin » viikinkien maailmaan « Midgårdiin ».
Koittavana päivänä hän ilmoittaa aasoille Ragnarökin alkamisesta puhaltamalla myyttiseen luriin, « Giallarhorniin ». Ennustetun maailmanlopun aikana hän tappaa ilkivallan jumalan, Lokin.
Týr, muinainen välttämätön jumala
Kyseessä on oikeuden jumala. Hänen uskotaan olleen germaanien tärkein jumaluus ennen Thorin ja Odinin myöhempää saapumista. Tästä huolimatta hän pysyy monien legendojen keskipisteessä, mukaan lukien susi Fenririn vangitsemisen tarina.
Vidar, jumala Odinin kostaja
Jumaluus, joka on peräisin Odinin ja Gríðrin, hyväntahtoisen jättiläisen, liitosta. Tämä tarjoaa Thorille hänen taikavyönsä ja -käsineensä, ilman joita hän ei voi käyttää taikavasaraansa.
Vidaria puolestaan kuvataan koston jumalaksi. Thorin itseään voimakkaampana hän kostaa jumala Odinin kuoleman tappamalla kauhean susi Fenririn. Myöhemmin hän onnistuu selviytymään Ragnarökista ja synnyttämään maailman uudelleen toisen kerran.
Vale, tai Vali, Baldrin kuoleman kostaja
Odinin ja jumalatar Rindin poika, hänet synnytetään ainoassa ja yksinomaisessa tarkoituksessa kostaa vanhemman veljensä Baldrin kuolema. Hän on vain päivän ikäinen, kun hän tappaa Hödin, joka Lokin lumoamana oli haavoittanut Baldria kuolettavasti. Koko skandinaavisessa mytologiassa hän on ainoa jumaluus, veljensä Vidarin lisäksi, jolla on koston jumalan arvonimi.
Idunn, kuolemattomuuden jumalatar
Idunn on aasynien kuolemattomuuden ja ikuisen nuoruuden jumalatar. Viikinkimytologiassa skandinaaviset jumaluudet ovat kuolevaisia ja vanhenevat kuten ihmiset. Säilyttääkseen nuoruutensa ja saadakseen kuolemattomuuden voimansa, Idunn antaa heille taikaomenoita, jotka virkistävät heidän henkensä.
Vaanien tärkeimmät jumaluudet
Vaanien keskuudessa tunnetaan vain vähän jumalten nimiä. Heidän johtajaansa Njördia, meren ja tuulten jumalaa lukuun ottamatta, vain Freyrin ja Freyjan legendat ovat hyvin tunnettuja.
Huolimatta heidän toissijaisesta liittymisestään aasojen joukkoon, jumalatar Freyja ja hänen veljensä Freyr ovat vaanien kaksi merkittävintä jumalaa. Monet historioitsijat väittävät, että ratkaistuaan pitkän kiistansa, vaanit liittyivät aasoihin ja elävät kaikki rauhassa yhdessä Asgardissa.
Lódur tai Lytir, Odinin veli
Hän kuuluu kolmen alkuperäisen jumalan joukkoon Odinin ja heidän veljensä Honirin rinnalla. Jumala Borin ja jättiläinen Bestlan poikina he nousivat jättiläisten hallintoa vastaan tappamalla heidän johtajansa ja äitinsä Ymirin.
Pohjoismaisessa mytologiassa maailmankaikkeus sai alkunsa Ymirin ruumiista. Erään heidän seikkailunsa aikana kolme veljestä loivat myös ensimmäisen ihmisen kuolleesta puunrungosta: kun Odin puhalsi tähän elämän, Lodur antoi tälle kaikki aistit.
Freya tai Freyja, ensimmäinen valkyyria
Jumalatar Freya on epäilemättä pohjoismaisen pantheonin ikonisimpia ja palvotuimpia jumaluuksia. Hedelmällisyyden, kauneuden ja rakkauden jumalattarena hän on sekä jumalten että ihmisten haluama.
Silti hänen armonsa ja naisellisen eleganssinsa alla piilee pelottava soturi. Freya on ensimmäinen ja voimakkain valkyyria. Hän johtaa yksin puolet jumalten joukoista Ragnarökissa.
Frey tai Freyr, kolmas alkuperäinen jumala
Thorin ja Odinin ohella Frey on yksi pohjoismaisen mytologian kolmesta perusjumalasta. Hän edustaa hedelmällisyyden, suvunjatkamisen ja vaurauden jumalaa, joka yhdistetään usein aurinkoon ja valoon. Huolimatta keskeisestä roolistaan skandinaavisessa sivilisaatiossa ja merkittävästä asemasta, jonka huomattavat historioitsijat ovat vahvistaneet, vain harvat legendat Freystä ovat säilyneet nykypäivään.
Muita viikinkijumalia
Aegir & Ran, meren valtiaat
Aegir on valtamerien ja meren henkilöitymä skandinaavisessa mytologiassa. Huolimatta siitä, että hän kuuluu jättiläisten klaaniin, häntä kuvataan aasajumalten läheiseksi ystäväksi, joille hän järjestää lukuisia pitoja.
Suurilla taikavoimilla varustetulle Aegirille suodaan etuus avioitua aasajumalatar Ranin kanssa. Tämä jumalatar on myös yhteydessä mereen, sillä hän suojelee ihmisiä varmalta hukkumiselta kalastamalla heidät ylös taikaverkolla. Nämä kaksi toisiaan täydentävää jumaluutta suojelevat viikinkejä pitkillä merimatkoilla.
Angrboda, hävityksen äiti
Tämä jötunn eli viikinkijättiläinen tunnetaan skandinaavisessa mytologiassa tuhon ja hävityksen lähteenä, ja lisäksi hän oli jumala Lokin rakastajatar. Loki sai hänen kanssaan kolme lasta: susi Fenririn, käärme Jörmungandrin ja kuoleman jumalatar Helin; inhottavia olentoja, jotka ovat Ragnarökin alkulähde.
Hela tai Hel, kuolleiden kuningatar
Lokin ja jättiläinen Angrbodan tytär, jonka jumalat karkottivat kuolleiden maailmaan. Kuoleman jumalatar Hel vie kaikki niiden viikinkien sielut, jotka eivät kohdanneet kunniakasta loppua, Helheimiin, pimeään ja kylmään valtakuntaan. Ragnarökin aikana kaikki nämä sielut vahvistavat Lokin armeijan rivejä aasajumalia vastaan.
Sol & Mani, aurinko ja kuu
Skandinaavisessa kulttuurissa aurinkoa ja kuuta kuvataan jumalattariksi, joita kaksi pimeyden olentoa jahtaa jatkuvasti. Siten Sol, aurinkoa edustava jumalatar, ja Mani, kuun ruumiillistuma, yrittävät paeta kahta jättiläissutta: Skölliä ja Hatiä; jotka eivät ole ketään muita kuin susi Fenririn lapsia.
Kun Ragnarök koittaa, nämä kaksi sutta onnistuvat vihdoin syömään nämä jumalattaret. Onneksi ennen kuolemaansa he synnyttävät uuden taivaankappaleen, joka jatkaa heidän tehtäväänsä heidän kuolemansa jälkeen.
Pohjoismainen mytologia viikinkiyhteiskunnassa
Pohjoismainen mytologia oli erottamaton osa viikinkien jokapäiväistä elämää. Se, mikä todistaa tämän seikan varmuudella, on termin « síður » yleinen käyttö sen nimeämisessä. « Síður » tarkoittaa muinaisnorjaksi « tapa tai käytäntö », ja se ilmentää lähintä vastinetta uskonnolle, jonka skandinaaveilta voi löytää.
Tietysti viikinkien uskomukset kehittyivät paljon aikakausien saatossa ja erosivat alueittain. On kuitenkin olemassa arkeologisia todisteita, jotka osoittavat omistautumista hyvinkin erityisille jumalille.
Jokaisella pohjoismaisella jumalalla oli omat voimansa ja etuoikeutensa, joita hän jakoi seuraajilleen. Tämä selittää sen, miksi viikinkisivilisaatio palvoi ja pyysi apua useilta pohjoismaisilta jumalilta lukuisten rituaalien kautta.
Itse asiassa historioitsija Adam Bremeniläisen mukaan Uppsalassa, Ruotsissa, on suuri temppeli, jonne viikingit kokoontuivat 9 vuoden välein. Tässä pyhässä paikassa oli kuvia ja patsaita jumala Odinin, Thorin, mutta myös Freyrin kunniaksi.
Tämän suuren seremonian aikana viikingit leikkasivat pitkät lettinsä ja uhrasivat eläimiä sekä ihmisiä sitomalla heidät pyhän lehdon puihin. Pohjoismaisen mytologian mukaan tämä rituaali, joka saattaisi vaikuttaa barbaariselta, toi viikingeille hedelmällisyyttä, vaurautta ja oli alkuperänä loistokkaille voitoille.
