Lagertha | Legendaarisin viikinkisoturi!
Viikinkimytologia on täynnä legendaarisia sankareita, jotka muokkasivat tämän muinaisen sivilisaation historiaa. Toisin kuin usein luullaan, nämä sankarit eivät olleet vain miehiä! Viikinkisoturinaiset eli skjaldmöt kuvataan todellisina sodan jumalattarina, joiden joukosta yksi nousee ylitse muiden: Lagertha, viikinkikuningatar!
Lagerthan uroteoista kertovat tarinat ylistävät hänen voimaansa, urheuttaan ja murtumatonta rohkeuttaan. Hän johti viikinkivaltakunnan suuria sotia ja sai yksinään pelon vallassa olevat vihollislaumat vapisemaan.
Haluatko tutustua legendaarisen Lagerthan alkuperään ja historiaan? Valmistaudu sukeltamaan tämän kuuluisan soturinaisen tarinaan, joka toimi useaan otteeseen kuningas Ragnar Lodbrokin pelastajana!
Lagerthan tarina: legendan ja todellisuuden rajamailla
Viikinkiajan alku (8. vuosisadan loppu) oli aikaa, jolloin koettiin yksi viikinkisivilisaation suurimmista konflikteista. Skandinaavinen valtakunta, joka oli tuolloin laajenemassa, kamppaili eri kuninkaiden ja hallitsijasukujen yhdistämisen kanssa.
Eri kuninkaiden ja jaarlien välillä puhkesi lukuisia valtataisteluita. Juuri tähän aikaan syntyi soturi Lagerthan legenda, erään Ruotsin ja Norjan välisen verisen sodan aikana, kuten Gesta Danorum (Tanskalaisten teot) -teoksessa kerrotaan.
Nimen “Lagertha” alkuperä ja merkitys
Lagertha on skjaldmö, viikinkisoturinainen, joka kantaa kilpeä taistelussa. Hän on tanskalaista alkuperää, tarkemmin sanottuna nykyisestä Norjasta, ja sukua Siwardin (Synardus tai Sywardus) kuningassuvulle, joka oli legendaarinen norjalainen viikinkikuningas.
Nimi “Lagertha” sekä sen muunnelmat “Ladgerda, Ladgertha tai Lathgertha” ovat latinisoituja muotoja muinaisnorjalaisesta nimestä “Hlaðgerðr”. Se esiintyy ensimmäisen kerran Saxo Grammaticuksen kirjoittamassa Gesta Danorumissa.
Hlaðgerðr-nimellä ei ole yhtä tarkkaa alkuperää, mutta sillä voi olla kaksi merkitystä:
- Se on yhdistelmä sanoista “Hlað“, joka tarkoittaa päähinettä tai kultaisia kiharoita, ja “gerðr“, joka tarkoittaa suojelua. Pitkähiuksinen Lagertha suojeli kuningas Ragnaria useaan otteeseen varmalta tappiolta.
- Se voi juontua sanasta “Hlaðir“ eli Lade. Se on Norjan alue, jota hallitsivat mahtavat viikinkikuninkaat ja kuvernöörit.
Muiden legendojen ja saagojen mukaan Lagertha olisi valkyyriajumalatar “Thorgerdin“ eli muinaisnorjaksi Þorgerðr Hölgabrúðrin ilmentymä.
Yleinen virhe on lisätä “Lodbrok” Lagerthan nimeen, sillä se on todellisuudessa Ragnarin lisänimi. Lodbrok eli muinaisnorjaksi “Loðbrók” tarkoittaa “karvaisia housuja”. Se on kunnianimi, jonka Ragnar sai voitettuaan kaksi jättiläiskäärmettä pelkät karvaiset housut jalassaan.
Jumalatar Thorgerd: Lagerthan innoittaja
Skandinaavisessa mytologiassa valkyyriat ovat sodan jumalattaria, jotka palvelevat Odin-jumalaa. Jotkut heistä muuttuvat joutseniksi lentääkseen taistelukenttien yllä ja johdattaakseen viikinkisoturit voittoon. Siksi heitä voidaan pitää suojelusjumalattarina.
Valkyyriat “Þorgerðr Hölgabrúðr” (Thorgerd) ja hänen sisarensa “Irpa” ovat aasajumalattaria, joilla uskotaan olleen keskeinen rooli monissa pohjoismaisen sivilisaation avaintapahtumissa. Useat saagat ja legendat todistavat heidän vaikutusvallastaan:
- Njállin saaga: Tämä on islantilainen saaga, joka kertoo viikinkien ja kristittyjen välisistä sodista 9. vuosisadalla. Kahden jumalattaren uskotaan auttaneen viikinkejä voittamaan taistelun kristittyjen invaasiota vastaan.
- Snorrin Edda: Tämä on pohjoismaisen mytologian suurin kokoelma. Eddan osa Skáldskaparmál mainitsee lukuisia valkyyrioita ja heidän voimiaan. Irpa ja Thorgerd mainitaan erityisesti heidän merkittävästä roolistaan monissa sodissa.
- Jómsvíkinga-saaga: Se kuvaa legendaarista meritaistelua, jossa tanskalaiset hyökkääjät, joita johtivat “Jomsvikingit” (eliittiviikinkisotureita), kohtasivat Norjan Laden jaarlit. Haakon Sigurdsson, Laden jaarlien johtaja, voitti taistelun rukoilemalla suojelusjumalatartaan “Thorgerdia”.
Thorgerd kuvataan joissakin saagoissa Haakon Sigurdssonin, Laden jaarlien (Hlaðir) johtajan, suojelusjumalattarena ja toisissa tarinoissa hänen vaimonaan. Molemmissa versioissa tämä valkyyria suojelee ja auttaa häntä nousemaan Norjan kuninkaaksi.
Germaanisen kulttuurin asiantuntija Hilda Roderick Davidsonin ja historioitsija Nora Chadwickin mukaan Lagertha on todellisuudessa jumalatar Þorgerðr Hölgabrúðr (Thorgerd). Tämä selittää osittain Lagertha-nimen oletetun alkuperän muinaisnorjan sanasta “Hlaðgerðr”, joka juontuu Hlaðirista (Lade), missä jaarli Haakon Sigurdsson asui.
Gesta Danorum: Lagerthan tarina
Saxo Grammaticus ei ollut vain munkki, vaan myös arvostettu tanskalainen historioitsija. Hän kirjoitti 16 kirjaa pohjoismaisesta historiasta ja mytologiasta. Gesta Danorumin 9. kirjassa hän esittelee Lagerthan “lahjakkaana amatsonina”.
Pohjoismaisten myyttien lisäksi Saxo sai inspiraatiota kreikkalaisen mytologian amatsonisotureista kuvaillessaan Lagerthan rohkeutta ja urheutta. Nuoresta iästään huolimatta Lagertha yhdisti skjaldmöjen voiman ja amatsonien sinnikkyyden.
Keskiajan kirkko kuitenkin vaikutti merkittävästi Saxon kirjoituksiin. Viikinkien skjaldmöt, joihin Lagertha kuului, olivat eräänlainen kaaoksen ruumiillistuma. Nämä viikinkisoturinaiset, jotka eivät suostuneet naisille määrättyyn palvelijan ja synnyttäjän rooliin, joutuivat pitkään kirkon hyökkäysten kohteeksi.
Lagerthan legenda: viikinkijumalattaren synty!
Soturi Lagerthan ura alkaa Gesta Danorumin 9. kirjassa, aikana, jolloin viikinkivaltakuntaa repivät sisäiset valtataistelut. Ruotsin kuningas “Frø” päättää hyökätä Norjaan ja tappaa sen kuninkaan “Synarduksen”, joka ei ole kukaan muu kuin Ragnarin isoisä.
Kuningas “Frø” haluaa nöyryyttää edesmenneen Norjan kuninkaan perhettä entisestään ja määrää kaikki kuninkaallisen perheen naiset vangittaviksi ja kohdeltaviksi kaltoin. Kun Ragnar Lodbrok kuulee uutisen, hän kerää armeijan taistellakseen kuningas “Frøtä” vastaan ja palauttaakseen sukunsa kunnian.
Lagerthan ensimmäinen suuri taistelu
Kun Ragnar Lodbrok saapuu Norjaan, hän kohtaa ryhmän miehiksi pukeutuneita naisia, jotka valitsevat mieluummin kuoleman taistelussa kuin Ruotsin kuninkaan heille suunnitteleman nöyryytyksen.
Heidän johdossaan oli kukapa muu kuin Lagertha, joka oli tuolloin vielä hyvin nuori. Viikingit, jotka todistivat hänen loistavaa taisteluaan, kuvailivat kymmenen miehen rohkeuden omaavaa naista, joka taisteli viikinkien aatelissoturien rinnalla eturintamassa.
Vain hänen liehuvat kultaiset hiuksensa paljastivat hänet. Tämä hämmästytti kaikkia hänen urotekojaan seuranneita sotureita, myös Ragnar Lodbrokia.
Tapettuaan kuningas “Frø”n ja noustuaan Norjan valtaistuimelle, Ragnar julisti, ettei taistelun voitto olisi ollut mahdollinen ilman tämän soturinaisen taitoja. Lagerthan legenda oli syntynyt!
Lagertha, Ragnar Lodbrokin vaimo
Ragnar Lodbrok ei voinut unohtaa tätä skjaldmöä, joka liikkui taistelukentällä kuin todellinen valkyyria. Saatuaan tietää Lagerthan henkilöllisyyden ja hänen jaloa viikinkisukuaan, hän alkoi kosiskella tätä hellittämättä. Hän halusi Lagerthasta vaimonsa.
Lagertha oli imarreltu, mutta piti silti puoliaan. Hän hylkäsi jokaisen Ragnarin lähettämän viestinviejän. Houkutellakseen Ragnarin pyytämään kättään itse, hän asetti kotinsa ovelle kaksi petoeläintä, joita kukaan ei voinut voittaa: karhun ja koiran.
Ragnar Lodbrok ei voinut vastustaa palkintoa, joka häntä odotti, jos hän voittaisi pedot: Lagerthan käden. Niinpä hän suuntasi yksin Lagerthan kotiin aseenaan vain keihäs. Hän tappoi karhun lävistämällä sen sydämen ja kuristi koiran paljain käsin. Petojen voitettua Lagerthan käsi oli hänen.
Legendan mukaan Ragnar Lodbrok avioitui Lagerthan kanssa, ja he saivat kolme lasta: pojan nimeltä Fridleif ja kaksi tytärtä, joiden nimiä ei tunneta.
Lagertha, uskollinen viikinkisoturi
Ragnar ja Lagertha elivät kolme vuotta rauhassa kaukana sodista ja poliittisista konflikteista. Tänä aikana Ragnar Lodbrokin viholliset liittoutuivat ja luullen, ettei hän palaisi Tanskaan, aloittivat kapinan.
Ragnar varusti 30 laivaa lopettaakseen kapinan. Taistelun jälkeen hän lähti uusiin seikkailuihin voittaakseen Ruotsin kuninkaan tyttären “Thora Borgarthiortin” (Þóra Borgarhjǫrtr muinaisnorjaksi). Ennen kuin hän avioitui tämän kanssa, Ragnar ilmoitti avioerostaan Lagerthan kanssa, jota hän yhä syytti siitä, että tämä oli pakottanut hänet taistelemaan kahta petoa vastaan saadakseen tämän käden.
Tästä huolimatta Lagertha pysyi uskollisena kuninkaalleen Ragnarille ja suojeli Norjaa tämän poissa ollessa. Erään toisen kerran Ragnar Lodbrokin valtakausi olisi päättynyt ilman Lagerthan arvokasta apua.
Toinen sisällissota puhkesi, ja Ragnarin joukot olivat nopeasti alakynnessä. Ennen antautumistaan hän pyysi viimeisen kerran Lagerthan apua, joka ei epäröinyt tulla apuun 120 laivan voimin.
Kun kaikki luulivat sodan olevan hävitty, Lagertha teki vastahyökkäyksen: hän murtautui vihollisen linjojen läpi hyökätäkseen heidän sivustaansa. Lagerthalla oli vertaansa vailla oleva soturin henki kehossa, joka näytti sirolta ja hauraalta. Hän onnistui loistavalla rohkeudellaan kääntämään taistelun kulun ja aiheuttamaan paniikin vihollisjoukoissa.
Lagerthasta tuli enemmän kuin pelkkä skjaldmö tai soturi. Viikingit, jotka osallistuivat tähän urotekoon, kutsuivat häntä valkyyriajumalattareksi. Soturi, joka pystyi lentämään vihollisen linjojen yli iskeäkseen heidän heikoimpaan kohtaan.
Lagertha, musta leski
Sen jälkeen kun Ragnar jätti hänet toisen vaimonsa vuoksi, Lagertha avioitui pian uudelleen norjalaisen kuninkaan kanssa. Ragnarin vihollisista saavuttamansa murskavoiton jälkeen hän riitautui miehensä kanssa ja tappoi tämän keihäällä. Saxon mukaan Lagertha halusi hallita Norjaa yksin.
Tämä tarina on säilynyt hyvin, sillä se on kirkon vahvasti vaikuttama, sillä kirkko halusi demonisoida naissotureiden ja hallitsijoiden kuvaa.
Lagertha nykykulttuurissa
On olemassa lukuisia nykyaikaisia teoksia, jotka saavat inspiraationsa Lagerthan legendasta, kuten:
- Näytelmä “Lagertha”, kirjoittanut Christen Pram vuonna 1789, joka oli aikanaan suuri menestys. Se saa vahvasti inspiraationsa Saxon kertomuksista.
- Baletti “Lagertha”, Vincenzo Galeotti vuonna 1801, jota pidetään täydellisenä taideteoksena. Se puolestaan saa inspiraationsa Christen Pramin teoksesta.
Uusin sovitus Lagerthan tarinasta on Vikings-sarja, joka tuotettiin vuonna 2013. Lagerthan hahmoa esittää lahjakas Katheryn Winnick, josta tuli nopeasti yksi katsojien suosikkihahmoista.
Vaikka Vikings-sarja saa inspiraationsa suurelta osin historiallisista faktoista, käsikirjoituksellisista syistä on tehty monia muutoksia, esimerkiksi:
- Björn Rautakylki ei ole Lagerthan poika: Ragnar Lodbrokin saagan mukaan hän on Ragnarin ja Aslaugin poika, ja muiden lähteiden mukaan hän olisi Ragnarin ja Thorin poika.
- Rollo ei voi olla Ragnarin veli: Todellinen Rollo syntyi vuonna 911, kauan Ragnarin ja Lagerthan oletetun kuoleman jälkeen, joiden tarina sijoittuu 8. vuosisadan loppuun (n. 790 jKr.).
- Lagertha ei koskaan tavannut Flokia: Landnámabókin mukaan Flóki Vilgerðarson johti ensimmäiset skandinaaviset tutkimusmatkat Islantiin. Hänen tarinansa kerrotaan yksityiskohtaisesti Landnámabókissa, eikä siinä mainita Lagerthaa tai Ragnaria.
Lagertha on edelleen myyttinen pohjoismainen hahmo, joka on monien viikinkilegendojen alkulähde. Hänen lukuisat urotekonsa tekivät hänestä aikakautensa suurimman soturin ja ansaitsivat hänelle sodan jumalattaren kunnianimen.
