Viikinkisoturit | Skandinaavista voimaa taistelukentällä!
Viikingit ovat Euroopan historian mahtavimpia sotureita. Nämä taistelijat tunnettiin rohkeudestaan, urheudestaan ja raivokkuudestaan, mutta ennen kaikkea väkivaltaisuudestaan. Mikään tai kukaan ei voinut pysäyttää heitä; pelkkä heidän mainitsemisensa sai viholliset vapisemaan.
Viikinkisotureiden voima on synnyttänyt lukemattomia legendoja vuosisatojen saatossa. On kiistatonta, ettei mikään voinut vastustaa viikinkejä. Heidät on rinnastettu niin verenhimoisiin petoihin kuin arvostettuihin sotureihin ja jopa sodan jumaliin, mutta heidän voittojensa suuruudesta vallitsee yksimielisyys.
Tässä artikkelissa pääset kokemaan viikinkisotureiden alkuperän legendat ja historian, joka kätkeytyy Euroopan urheimpien sotilaiden voiman taakse. Valmistaudu sukeltamaan suurimpiin viikinkisaagoihin, jotka ovat muovanneet tämän sivilisaation historiaa!
Sivilisaation alkuperä
Viikingit ovat legendaarinen sivilisaatio, joka on jättänyt jälkensä Euroopan ja koko maailman historiaan. Heidän esi-isänsä kohtasivat ja taistelivat Kreikan ja Rooman valtakunnan sotureita vastaan, asettuen lopulta Pohjois-Eurooppaan. Tämä alue tuli tunnetuksi Skandinaviana tai Normandiana.
Skandinavia koostuu kolmesta suuresta dynastiasta: Tanskasta, Islannista ja Ruotsista. Tämän legendaarisen alueen kansa tunnetaan nimellä normannit tai skandinaavit, jotka molemmat tarkoittavat ”pohjoisen kansaa” tai ”miehiä, jotka elävät maailman pohjoisosassa”. Juuri tämä kansa kantoi myöhemmin ylpeänä viikingin titteliä.
Viikinkisotureiden legendan synty
Viikinkien loistokas aikakausi alkoi noin vuoden 700 paikkeilla, mikä ajoittuu skandinaavien laajentumiseen ympäri Eurooppaa. Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että vuosi 793 merkitsi tämän aikakauden alkua, jolloin viikingit tekivät ensimmäiset ryöstöretkensä Englantiin.
Viikinkien maine alkoi levitä ympäri Eurooppaa. Heidän nimensä sai tuolloin useita merkityksiä:
- Muinaisnorjaksi se tarkoittaa ”merien tutkijaa” tai ”miehiä, jotka soutavat vuorotellen”. Termi kuvaa näitä tutkimusmatkailijoita merkittävinä sotureina ja merten valtiaina;
- Muinaisislanniksi se juontuu ilmaisusta ”i vikingu”, joka kääntyy muotoon ”lähteä ryöstöretkelle”. Tämän ilmaisun maskuliininen nimimuoto ”vikingr” tarkoittaa ”sitä, joka ryöstää aarteita” tai ”merirosvoa”;
- Modernimpi merkitys määrittelee viikingin ”soturiksi tai merenkulkijaksi, joka on kotoisin Skandinaviasta”.
Viikingit kävivät taisteluitaan pelottomasti ja raivolla, joka kylvi kauhua vastustajien riveissä. Tästä mahtavien sotureiden legenda sai alkunsa!
Viikingit ja pohjoismainen uskonto
Yli-inhimillinen voima, murtumaton rohkeus ja äärimmäinen urheus jopa kuoleman edessä ovat ominaisuuksia, jotka erottivat viikinkisoturit heidän vastustajistaan. Nämä taidot tekivät heistä voittamattomia taistelussa.
Pitkät ja kylmät talvet, hedelmättömät maat ja Skandinavian karu ilmasto auttoivat muovaamaan viikinkien periksiantamatonta luonnetta. Mutta todellinen salaisuus viikinkisotureiden sydämen takana oli heidän horjumaton uskonsa uskontoonsa ja pohjoismaisiin jumaliinsa.
Viikingit olivat todellakin uskonnollista kansaa, joka oli vahvasti kiinnittynyt tiettyihin jumaluuksiin. Merkittävin heistä oli jumala Odin: mahtavin viikinkijumala ja kaikkien norjalaisten isä. Hän on voiman, viisauden ja kuoleman jumala, joka kulkee viikinkisoturin rinnalla koko elämän ajan ja suojelee häntä kilpailijoita vastaan.
Pohjoismaisessa mytologiassa Odin on hyväntahtoinen jumala, joka taistelee pahuuden voimia vastaan ja valvoo viikinkejä symboliensa kautta:
- Valknut : tämä on äärimmäinen suojelun symboli, joka vapauttaa pelosta ja antaa viikingille voiman kohdata kaikki haasteet;
- Odinin sarvet : tarjoavat selvänäköisyyttä ja kyvyn ennustaa vastustajien strategioita. Viikinkisoturit voivat siten torjua vihollisen juonet taistelun aikana;
- Magiset symbolit : « Aegishjalmur » eli ”Aegishjalmur” on islantilainen maginen symboli, joka on synonyymi voittamattomuudelle ja haavoittumattomuudelle. Viikinkisotureilla oli tapana piirtää se otsaansa ennen jokaista taistelua. Jotkut jopa tatuoivat sen kehoonsa;
- Viikinkiriimut tai « futhark » : kyseessä on viikinkien aakkoset. Pohjoismaisen mytologian mukaan jokainen riimu kätkee sisäänsä mystisen voiman, jonka vain Odin onnistui ymmärtämään. Hän itse asiassa lahjoitti ne viikingeille.
Viikinkisotureilla oli tatuointien lisäksi tapana kantaa taistelussa sormuksia, rannekoruja tai kaulakoruja, joissa oli Odinin symboleita saadakseen hänen voimansa.
Toinen hyvin yleinen symboli oli Thorin Mjölnir vasara, joka antaa voimaa ja rohkeutta sitä kantavalle soturille.
Käsityöläisiä, joilla on muinainen osaaminen
Jumalten voiman ollessa heidän puolellaan on sanomattakin selvää, että viikingeistä tuli sodan valtiaita. Viikinkisoturit eivät kuitenkaan tyytyneet vain siihen, vaan heillä oli useita piilotettuja kykyjä. Useimmat heistä olivat huippuluokan käsityöläisiä ja hallitsivat monia taitoja:
- Maatalous : Skandinavian maat ovat karuja ja kuivia, ja talvet voivat kestää hyvin pitkään. Näissä olosuhteissa viikingeistä tuli maatalouden mestareita, jotka pystyivät viljelemään mitä tahansa satoa pohjoisessa kylmyydessä. Tämän ansiosta he pystyivät viljelemään ”pellavaa”, kukkaa, josta saa erittäin hyödyllisiä tekstiilikuituja.
- Puutyöt ja rakentaminen : viikinkien sotalaivat ovat mestariteoksia, jotka todistavat ainutlaatuisesta osaamisesta. Puunveiston lisäksi viikingit onnistuivat rakentamaan kylmää kestäviä taloja. Viikinkien kilvet on myös tehty puusta, mutta ne on päällystetty kokonaan nahalla kestävyyden lisäämiseksi.
- Sepän työ : uskomattoman kestävyyden omaavat skandinaaviset sepät tunnettiin parhaiden sota-aseiden valmistajina. Olivatpa kyseessä miekat, keihäät tai kirveet, vain viikingit hallitsivat tämän taidon, jonka sanotaan olevan peräisin jumalilta.
- Korujen valmistus : Skandinavia on jalometalleiltaan (kulta, hopea ja pronssi) rikas alue. Viikingeistä tuli korujen valmistuksen mestareita, joilla oli heille kaksoiskäyttö: niitä vaihdettiin ruokatarvikkeisiin ja käytettiin koristeellisina jalokivinä.
Tämän lisäksi viikingit olivat erinomaisia tutkimusmatkailijoita ja kauppiaita. Purjehtiessaan kaukaisiin maihin he vaihtoivat tekstiilejä, koruja ja valmistamiaan arvotavaroita (kultaa ja hopeaa) ruokatarvikkeisiin ja heimoilleen tarvittaviin varusteisiin.
Jomsviikingit: viikinkisotureiden eliitti
Jomsviikingit kuvataan monissa saagoissa mahtavimmiksi viikinkisotureiksi. He olivat riippumattomien palkkasoturien veljeskunta, joka ei kuulunut mihinkään viikinkivaltakuntaan. Heidän päämajansa sijaitsi Jomsborgissa: linnoituksessa, jonka tarkkaa sijaintia ei tunneta vieläkään.
Jomsviikingit olivat yksinomaan omistautuneet jumala Odinin ja jumala Thorin palvontaan. Legendojen mukaan nämä jumalat olivat heidän vertaansa vailla olevan, uskomattoman ja yli-inhimillisen voimansa lähde. Voima oli niin suuri, että monet olivat skeptisiä ja uskoivat Jomsviikinkien olevan vain legendaa.
Silti monet historialliset saagat kertovat heidän olemassaolostaan:
- Jomsviikinkien saaga : se kertoo Jomsviikinkien perustamisesta, jonka takana oli Palnatóki, legendaarisen voimakas viikinkisankari.
- Kuningas Olav Tryggvasonin saaga : hän oli Norjan entinen kuningas. Hänen kerrotaan kohdanneen Jomsviikingit monilla seikkailuillaan ja käyttäneen heidän palveluksiaan.
- Flateyjarbók : tämä on vuonna 1300 kirjoitettu historian ja kuninkaallisten saagojen kokoelma, rikkain islantilaisista käsikirjoituksista. Se sisältää lukuisia saagoja, jotka jäljittävät Jomsviikinkien historiaa.
Vaikka Jomsviikingit olivat vain palkkasoturijoukko, heillä oli kunniakoodisto, joka saneli tiukan käytösohjeen. Juuri tämä koodisto teki näistä viikinkisotureista niin pelottavia taistelussa:
- Vain yli 18-vuotiaat viikinkimiehet saivat liittyä joukkoon. Ainoa poikkeus tähän sääntöön oli Palnatókin pojanpoika: « Vagn Åkesson ». 12-vuotiaana hän voitti jo monet soturit;
- Jomsviikingit eivät saaneet osoittaa pelkoa eivätkä perääntyä minkään vihollisen edessä;
- He olivat velvollisia auttamaan ja suojelemaan toisiaan taistelussa;
- Jomsviikinkien jäsen ei voinut hylätä veljeskuntaa missään olosuhteissa.
Jomsviikingit kävivät lukuisia taisteluita eri lippujen alla, mutta heidän loistokkain voittonsa on edelleen sota Tanskan kuningas Harald Sinihammasta vastaan. Diktaattorikuningas, jonka Jomsviikinkien johtaja Styrbjörn Väkevä voitti, mikä toi rauhan Skandinaviaan.
Berserkrit: jumalallisen voiman ruumiillistuma
Pohjoismaisessa mytologiassa on erityinen viikinkisotureiden luokka, joka kykenee kutsumaan osan jumala Odinin tuhoavasta voimasta. Nämä petomaiset soturit vaipuvat pyhän raivon transsiin. Heidän voimansa voivat kymmenkertaistua siinä määrin, että he tuhoavat armeijan paljain käsin. Näitä sotureita kutsutaan berserkreiksi.
”Berserkri” tarkoittaa muinaisnorjaksi ”sitä, joka kantaa karhun taljaa” tai ”sitä, joka taistelee ylävartalo paljaana”. Siten berserkrit ovat viikinkisotureita, jotka ovat yli 2 metriä pitkiä ja kantavat taistelussa vain karhunnahkaa.
Berserkri tarkoittaa sitä, joka omistaa karhun eläinhengen. Näillä viikinkisotureilla on kaksi muuta luokkaa: ”ulfhednar”, joiden henki on susi, ja ”svinfylkingar”, villisikasoturit.
Berserkrit ovat Odinin sotureita. He kutsuvat hänen voimaansa saavuttaakseen tuon kuuluisan toisen tilan, joka antaa heidän eläinhenkensä ottaa vallan. Tässä tilassa heistä tulee lähes voittamattomia:
- Eläimellinen raivo ajaa heitä : he päästävät petomaisia huutoja ja haluavat repiä kaiken tieltään;
- Aseet eivät enää vahingoita heitä : heidän kantamansa eläinnahka yhdistettynä transsitilaan tarjoaa heille vastustuskyvyn tavallisia aseita vastaan;
- He tuhoavat kaiken tieltään : tässä tilassa he eivät enää erota liittolaisiaan vihollisistaan;
- Heillä on yli-inhimillinen voima.
Tätä murhanhimoista hulluutta kutsutaan nimellä berserkergangr : Odinin raivo. Jotkut tuoreet tutkimukset viittaavat siihen, että berserkrit nauttivat erityistä valmistetta vapauttaakseen raivonsa. Se valmistettiin tiettävästi erittäin harvinaisista kasveista, joilla on psykotrooppisia vaikutuksia.
Lukuisat saagat ja historialliset lähteet mainitsevat berserkrit, erityisesti: ”Hafrsfjordin taistelu” Hornklofissa tai ”Pyhän Olavin saaga” Heimskringlassa.
Naispuoliset soturit: Birkan soturinainen
Viikinkikulttuurissa suurin kunnia, joka soturille voi olla, on kuolla taistelussa. Silloin hänellä on kunnia tulla Odinin vastaanottamaksi Valhallaan, viikinkien paratiisiin.
Tästä syystä skandinaavisella sivilisaatiolla oli tapana haudata viikinkisoturit aseidensa, korujensa ja kaikkien palkintojensa kanssa: jotta he voisivat viedä ne mukanaan Odinin kotiin.
Birkan hauta, joka löydettiin vuonna 1878, on 900-luvun hautakammio, jossa lepää suuri viikinkisoturi. Ainakin niin luultiin vuoteen 2017 asti. Geneettinen testi määritti, että tämän haudan luiden DNA kuuluu naiselle.
Birkan hauta oli siis omistettu viikinkinaiselle. Naiselle, joka haudattiin viikinkien sotaherran varusteiden kanssa – kunnianosoitus, joka annetaan vain erittäin korkea-arvoisille viikinkisotureille. Tämä löytö mullisti historioitsijoiden käsityksen viikinkisivilisaatiosta ja naisten roolista heidän sodissaan.
Lukuisat kirjalliset saagat todistavat, että viikinkinaiset olivat erittäin suuria sotureita. Todisteet löytyvät Laxdæla-saagasta tai erityisesti Hervörin ja kuningas Heidrekin saagasta. Tämä löytö vain vahvistaa nämä myytit.
Viikinkinaisilla on aina ollut keskeinen rooli viikinkikulttuurissa sekä sodissa, ilmentäen ”Völvaa”: naista, jolla on ennustava voima. Tämä jumalatar Freyan antama lahja salli heidän ennustaa vihollistensa strategioita.
